Soita meille
Hotellimme
Tilaa tuoreimmat tarjoukset
Yli 800 vuotta historia
Ensimmäinen kirjallinen lähde, joka viittaa Vihulaan, joka tunnettiin tuolloin nimellä Vyoll, on vuodelta 1501. Se nimeää omistajaksi tanskalaisen paronin nimeltään Hans von Lode. Tanskalaiset von Lodet olivat Viron vanhin aatelissuku.
Viron ritarisäätyarkistossa on säilynyt asiakirja 1500-luvulta, jonka on allekirjoittanut Räävelin – jolla nimellä Tallinna tuolloin tunnettiin – piispa ja joka vahvistaa, että suvun esi-isä, tanskalainen ritari Odvard von Lode seurasi Tanskan kuningas Knuut VI:tta tämän ristiretkellä virolaisia pakanoita vastaan 1197, ja vastineeksi hänen palveluksistaan Tanskan kruunulle hänelle myönnettiin laajoja maa-alueita Pohjois-Virosta. Todennäköisimmin Odvard von Lode sai Vihulaa ympäröivän alueen ja perusti kartanon jo 1100-luvun lopulla, ja Vihulan kartanon historia on yli 300 vuotta vanhempi kuin ensimmäinen kirjallinen lähde vuodelta 1501.
Vuonna 1531 Weckebrodin suvusta tuli Vihulan omistajia. Vuonna 1605 Ewert Weckebrod jätti Vihulan tyttärelleen Britalle, joka oli nainut Melchior von Helffreichin. Helffreichin suku, joka oli lähtöisin Württembergistä, Saksasta, omisti kartanon yli kahden vuosisadan ajan.
Suuren Pohjan sodan (1700 – 1721) aikana syyskuussa 1703 kartano ympäristöineen tuhottiin ja poltettiin. Ei ole tietoa siitä, koska se rakennettiin uudelleen sodan jälkeen. Kartanon vanhin säilynyt rakennus on niin kutsuttu tagamõis (takamoisio). Se on rakennettu1700-luvun jälkipuoliskolla. Tuohon aikaan se oli ainoa kivirakennus. Kaikki muut rakennukset olivat puurakenteisia.
On olemassa maanmittari S. Dobermannin vuonna 1800 kokoama rakennusluettelo, Tämän luettelon mukaan oli kartanotalo, viljavarasto, sauna, sepän paja ja kolme puurakenteista puima-aittaa. Lisäksi oli kaksi paviljonkia, hevostalli, tislaamo, härkätalli ja kivirakenteinen vesimylly.
1800-luvun alussa omistajien taloudellinen tilanne oli hyvin vaikea. He velkaantuivat, ja sen seurauksena kartano huutokaupattiin vuonna 1809. 23. helmikuuta 1810 Alexander von Schubertista tuli Vihulan omistaja. Schubertien suku oli lähtöisin Elbingistä, Länsi-Preussista. Alexander von Schubertin isä oli pastori ja myöhemmin kansleri Venäjän tsaari Paavali I:n hovissa.
Vihula nykyisessä asussaan on rakennettu von Schubertien aikana. Historiallinen päärakennus valmistui 1880-luvulla, mutta suurimmaksi osaksi rakennukset on rakennettu 1820 – 1840.
Vihulan kartanolla oli alkuperäinen asemakaava mailleen. Ympäröivällä luonnolla on ollut tärkeä osa viehättävän kartanokompleksin kehittämisessä.
Päätulonlähteet von Schubertien aikana olivat viinan tislaus ja puutavaran myynti.
Vallankumouksen aikana, marraskuussa 1917, punakaartilaiset tuhosivat kartanon. Kartanorakennuksen kalusteet rikottiin, mylly poltettiin ja kasvihuoneet turmeltiin.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Vihulan kartano kansallistettiin, ja maailmansotien välisen ajan se oli valtiontila. Von Schubertien suku pysyi tilalla vuoteen 1939, jolloin suku lähti Virosta. Vuosina 1941 – 1944 kartanossa toimi Saksan Abwehrin vastavakoilun tiedustelukoulu. Toisen maailmansodan jälkeen siitä tuli osa Ubjan valtiontilaa. Vuosina 1951 – 1982 kartanorakennuksessa oli vanhainkoti. Vuonna 1982 oli tuhoisa tulipalo. Sen jälkeen rakennukset annettiin Virun kollektiivitilalle.
01.07.1991 lähtien kartanon on omistanut ja sitä on hoitanut osakeyhtiö Vihula Mõis (Vihulan kartano).
Nykyään kaikkien rakennuksen kokonaispinta-ala on yli 8 000 m2. Keskisiä rakennuksia ympäröivässä puistossa on suuri alue, joka muistuttaa sen ulkopuolisia luonnonoloja. Sisäänkäynnillä on kauniit kivipylväät, joissa on von Schubertin suvun vaakuna. Ympäröivän maan pinta-ala on 47,97 ha.
Vuosina 2008 – 2012 kartanokompleksi läpikäy täydellisen entistyksen. Entisöinnin tavoitteena on säilyttää historiallinen perintö ja suojella luontoa mahdollisimman paljon ja samaan aikaan antaa rakennuksille ja alueelle nykyaikainen toiminnallisuus.
Follow us: